Katsaus päättyneeseen kauteen ja koutsin hirmuinen profetia
Seuran kausi oli pitkä ja kaksijakoinen.
Miesten seiskajoukkue yllätti kaikki sijoittumalla toiseksi talven 7’s-sarjassa.
Kesän pääsarjan joukkue aloitti vahvasti voittamalla aina hyvin tasaisesti Linnan kanssa pelanneen Old Town Shamrocksin (Porvoo). Joukkue pystyi lopulta voittamaan Warriors-peliä lukuun ottamatta kaikki kotiottelunsa runkosarjassa: seuran alkuvuosien "isoveljen" Tampere Rugby Clubin, Espoon jääkarhut sekä semifinaaleihin yltäneen JRC – Jyväskylä Rugby Clubin.
Vieraspelit olivatkin sitten vaikeampia, sillä OTS:n kaataminen jäi ainoaksi vierasvoitoksi.
Mestaruussarjassa meno hieman hyytyi kauden loppua kohden. Kun vielä keväällä Linnan kokoonpanossa oli kokemusta ja leveyttä, kesän edetessä lukuiset loukkaantumiset pakottivat ensimmäistä kauttaan seurassa pelanneet nostamaan tasoaan ja siirtymään mestaruussarjajoukkueen avauskokoonpanoon.
Päävalmentajan menettäminen kesken kauden Viron maajoukkueelle teki aukon varsinkin forward-pelaajien valmennukseen. Koutsinpestin pikakomennuksella vastaan ottanut Pete Pitkämäki sai kuitenkin juonittua itselleen tutummat bäkkikuviot hyvään kuntoon. Talven treenejä ajatellen Pitkämäki lausui jo finaalipäivän päätöstunnelmissa tulisen profetian: "Joku tulee ryynäämään jokaisissa treeneissä!"
Rookiet näyttivät, että asenne ja periksiantamattomuus voivat paikata kokemattomuuden aiheuttamia teknisiä puutteita. Forkku-rookieista paikkansa avauskokoonpanossa lunastivat ainakin Henrik ”en pysty juokseen mutta taklaan kaiken” Nuotio, Tatu ”Poke” Kejonen, Ruben "Ruben-Mark" Mark Mitchell ja Saku ”kaunis mies” Paavola. Pudotuspelipaikka ja tähän mennessä Linnan korkein runkosarjan sijoitus 6., kääntävät kauden kokonaisuutena onnistuneeksi.
Seura perusti pienellä riskillä myös miesten kakkosjoukkueen. Divaria käytettiin uusien pelaajien kehitysjoukkueena, ja kokoonpanoa täydennettiin tarvittaessa kokeneemmilla karpaaseilla. Divarin tavoite oli maksimoida pelikokemuksen kartuttaminen. Muutamassa ottelussa se tarkoitti vähemmän notkeaa, vaan ah niin myskintuoksuisen miehekästä, lähes pelkistä forward-pelaajista muodostettua kokoonpanoa.
Seura sai läpi kesän uusia potentiaalisia pelaajia riveihinsä niin naisten kuin miesten joukkueisiin. Kuvaavaa on, että lähes jokaisessa naisten pelissä kentällä oli ensikertalaisia, ja vielä viimeisessä miesten divarimatsissakin avauskokoonpanossa oli puolentusinaa ensimmäistä rugbymatsiaan pelannutta tai ensimmäistä kertaa Linnan paidan päälleen pukenutta pelaajaa. Rookieiden virta lupailee hyvää ensi kaudelle. Kilpailu pelipaikasta virkistää kummasti gonahtaneempaakin rytkyäjää...
Naiset pelasivat ensimmäistä kertaa virallisessa sarjassa muuta kuin 7's-rugbya, mikä on mahtava edistysaskel. Tuloksellisesti tuli kuitenkin melko kylmää kyytiä, Pori vei kaikki kohtaamiset selvin luvuin. Syksyn ja talven mittaan naisten puolella tarvitaankin aktiivista rekryämistä, jotta saamme pelaajamäärän kunnon kasvuun. Tavoitteena on saada kokonaan omista pelaajista koostuva aktiivinen 15's-kokoonpano.
Kaurialassa järjestetty finaalipäivä onnistui odotetusti. Mestaruusotteluita oli päivän mittaan seuraamassa noin 400 katsojaa, minkä lisäksi pelaajat toivat ennen ja jälkeen omien otteluidensa äänekästä tunnelmaa katsomoon. Ottelut myös lähetettiin ensimmäistä kertaa kaupallisella kanavalla. Toivottavasti Rugbyliiton ja Elisa Viihteen Fanseat-palvelun yhteistyö jatkuu.
Upea päätös kaudelle on, että peräti kolme Linna Rugbyssa lajin aloittanutta pelaajaa on valittu Suomen maajoukkueeseen. Koko seura jännittää, miten Kalle Välimäki sekä toivottavasti ensimmäiset peliminuutit tulevan viikonlopun Norja-matsissa maajoukkuepaidassa pelaavat Antti Haapanen ja Jarno Suoja pärjäävät kansainvälisillä kentillä.
Lopuksi sananen yhteistyökumppaneillemme: kiitos! Ilman tukeanne seuran toiminnan ylläpitäminen olisi mahdotonta, kihnuttaisimme vieraspelimatkat fillareilla ja treenaisimme jonkun takapihalla.
